Kouluja, Glaumbaerin turvetalo ja Siglufjördurin kalamuseoita

Alkuviikosta oli hieman kipeyttä ilmassa, töihin jaksoi raahautua jotenkuten, joten siellä ei mitään kovin mullistavaa tapahtunut. Kävin shokeeraavalla mediakasvatustunnilla, luento oli tarkoitettu 10 -luokkalaisille (10-luokka on täällä ihan normaaliluokka, jonka kaikki käy). Luennon minulle käänsi eräs Rosenborgin työntekijä, joka tekee monenlaista ennaltaehkäisevää työtä kouluilla. Olen ilmeisesti elänyt vähän pumpulissa, kun en ole tajunnut kuinka kauheita asioita nuoret pelaa ja touhuaa internetin ihmeellisessä maailmassa. Olisi ollut varmaan minulle ihan hyvä käydä mediakasvatuskursseja, enää en valitettavasti sellaiselle tämän koulun aikana kerkeä.

Nuoren ympärillä kasvatusta tekevät tahot
(niinkuin sen pitäisi olla) -totuus voi tosin olla toinen

Olin kolmella eri koulujen nuokkareilla, pelailin poikien kanssa biljardia ja katselin kauhistuttavaa Fear Factor-kilpailua. Siinä nuoret söivät ällöttäviä ruokia, muun muassa vaahtokarkkeja jossain kummallisessa kastikkeessa, näkkileipää silleillä ja ällöttäviä jugurttijuomia. Haju paikanpäällä oli melko kaamea, hyvin kaikki ällötykset nuoriin kuitenkin upposi ja koko kisan voitti tyttö. Itse en olisi moiseen pystynyt.

Giljaskolin nuokkari

Herkkuleipiä

"Kasta naamasi veteen ja etsi kolikoita suullasi jauhokulhosta!"

Yritin nuokkareilla ollessani miettiä jotain projekti-ideaa heille, mutta ainut, mitä keksin oli jonkinlaisen Suomi-illan järkkääminen. Aika perusjuttua.

Gula Villan -majatalon sisustusta

Perjantaina pääsin yliopistovaihtareiden kanssa retkelle turvetaloon ja kalamuseoihin. Reissu kesti seitsemän tuntia, ja oli kyllä mielenkiintoinen.

Akureyrin yliopisto

Ensimmäistä kertaa tuli "turisti-olo" bussissa englanninkielisiä selostuksia kuunnellen, jokin tarukin tuli kuultua. Nyt tiedän, miten kummitukset karkoitetaan. ;) Viime viikonloppuna nimittäin työkaverini Sillan kotitalossa selkeästi kummitteli, viikonlopun päätteeksi Silla kertoikin talossa olevan vanhan naisen ja pienen pojan haamut. Hui! Nukuin yksin enkä uskaltanut nukahtaa katse seinää kohti, sillä tunsin jonkun olevan minun lisäkseni siellä huoneessa. Pelotti vähän, mutta haamut olivat onneksi kilttejä. Voin myöntää olevani hieman taikauskoinen. En kestä yhtään katsoa kauhuelokuvia. :D

Perjantain reissulla ensimmäisen pysähdyspaikka oli Glaumbaerin turvetalo, ja tällä kertaa pääsin sellaiseen sisälle asti. Taloja tehtiin turpeesta puiden vähyyden takia. Talossa oli kokonaiset 16 huonetta kattaen makuuhuoneita, varastohuoneita, keittiön ja olohuoneita. Eläimiä pidettiin usein lattioiden alla niiden lämmöntuottavuuden takia. Nyt talo oli todella viileä ja pedit pieniä (ennen ihmiset olivat tämmöisiä sopivan pieniä kuin minä). :) Talossa asui kaksi miestä vielä 1950-luvulla, pian sen jälkeen se muutettiin museoksi. Islannissa näitä taloja on paljon, usein niitä ei vain erota maisemasta.

Turvetalon sisäänkäynti, talvisin nämä ei usein ole auki

"Want some coffee?"

Tynnyreitä

Emännän ja isännän makuuhuone, "welcome to my crib!"

Turvetalo koko komeudessaan

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Hofsos. Otimme kuvia uimalasta ja Drangeyn saaresta, jossa hurja mies Grettir (Islantilaisen saagan päähahmo, vähän kuin meidän Kalevalan Väinämöinen) asui. Minä keskityin aiheuttamaan kateutta kertomalla uineeni jo tuossa uimalassa. ;) Tällä reissulla kun ei sinne uimaan menty.

Yksi kivoimmista,
oikealla Drangeyn 200 metrin korkuinen saari

Turistit ottaa kuvia

Seuraavaksi posottelimme bussillamme Siglufjörduriin, joka oli yksi Islannin isoimmista kalastuskaupungeista. Kaupunki kasvoi rytinällä 1900-luvulla, ja loppujen lopuksi he ylikalastivat vuonon ja lähialueet lähes tyhjäksi. Kävimme kolmessa museossa, jotka kertoivat kaupungin kalastusperinnöstä, kalastajista, kalatehtaista ja laivoista.

Leimasimia tynnyreihin

Kalastajanainen lounaalla, ei tullut kalaa tänään ei

Elvis (lukee seinällä),
nämäkin pedit oli suhteellisen pienille ihmisille suunniteltu

Kalatehtaan välineistöä, "huonompi" kala prosessoitiin tuollaisissa,
eroteltiin vesi ja öljy kalasta

Siglufjördurin kalamuseot

"Kukoistuksen" aikaan satamassa
saattoi olla yli 100 laivaa kerrallaan

Viimeisessä museossa oli kokonainen laiva, heti tuli mieleen lukion ruotsin kurssi, jossa käytiin Wasamuseet:ssa Tukholmassa. Paikka oli yhtä hämäräkin ja laiva oli myös nostettu meren pohjasta, se oli tosin pienempi.

Melko puiseva kalastajamies

Merestä nostettu paatti,
kukaan ei onneksi ollut hukkunut laivan upotessa

"Aaaal onboard!?"

Väsymys oli jo melkoinen ja helpotusta toi kahvi porkkanakakun kera. Kotimatka meni puoli-nukuksissa bussin viilettäessä vuorten läpi, tunneleita taisi matkan varrella olla kolme tai neljä. Tulen ensiviikonloppuna työkavereiden kanssa tuohon Siglufjördurin kaupunkiin uudelleen, vuoden onnistumisten kunniaksi. He ovat saaneet avatuksi muun muassa skeittihallin ja uuden nuokkarin. On mökki vuokrattuna, tuskin museoissa tullaan käymään niin oli mukavaa nähdä ne jo nyt. :)

Ajeltiin Dalvikin ohi, oikealla Hriseyn saari

Yliopistolla oli eilen vielä grilli-ilta hodareilla, onnekseni paikalla oli toinenkin kasvissyöjä (ensimmäinen tapaamani koko maassa -ei tosin paikallinen), joka oli ostanut soijapihvejä minullekin. Loppuilta vietettiin Utsteinin majatalossa bailaten, ja yöllä päädyttiin tuttuun ja turvalliseen Posthusbariniin, joka oli yllättävän tyhjä. Tanssilattia oli siis meidän! Tänään menen Singaporilaisen pojan läksiäisiin, nyyh, miksi ihmisten on mentävä pois? :/ Juuri kun alkaa ihmisiin kiintymään, he lähtevätkin takaisin omiin maihinsa. Tosin monta kokemusta rikkaampana. :) Huomenna taas tehdään karjalanpiirakoita suomalaisten kanssa, nam nam.