perjantai 24. helmikuuta 2012

Paluu teiniyteen

Viikko numero kolme on ollut melko rankka. Jotenkin koulunuorisotyö ei ole mun juttu, tulee liikaa mieleen ikävät muistot omasta ylä-aste ajasta. Mutta olen pärjännyt, nuoriin on melko vaikeaa saada kontaktia, ne saattaa kysyä että kuka olen ja se jää siihen, on melko vaikeaa tuppautua mihinkään keskusteluun kun ei osaa kieltä. Olen jäänyt liiaksi katselijan rooliin. Onneksi hyviä kokemuksia on kuitenkin enemmän kuin huonoja. Olen ehkä kärsinyt lievästä kulttuurishokista (vaikka Islanti ei Suomesta kovin paljoa loppujen lopuksi eroa) ja kuherruskuukausi on ohi. Alan tottua täällä asumiseen. Yllättävän rankkaa on kuitenkin irrottautua omasta tukiverkostosta, ja yrittää luoda täysin uutta. Olen huomannut rakkaiden ihmisten arvon, onneksi on facebook niin en aivan täysin tipu muiden elämänmenosta.

Islantilainen versio laskiaispullasta :)

Monenlaisia pullia
Tiistaina kävin hiihtämässä vuorilla nuorten ryhmän mukana, opettaja kehui luisteluteknikkaani, ja ylpeästi sanoin että "Hei oon Suomesta ja me osataan hiihtää". :D Nuoret ei sitä niin osanneet ja vähän väliä joku oli siellä mukkelis makkelis.

Yksi mukkelismakkelis
Herkuttelin hiihtämisen jälkeen

Olen ollut kolmella eri nuorisotilalla kouluissa (Gleraskoli, Siduskoli ja Naustatjörn) sekä yökoulussa (joka olikin urheiluhallissa). Työ tiloilla ei poikkea juurikaan suomalaisesta nuorisotilatoiminnasta, hengailua, youtube-videoita, musiikin kuuntelua... Eroavaisuuksina voisin sanoa, että nuorisotiloilla toimii yleensä jokin kioski ja yhteistä pelailua ja ohjattua toimintaa on ehkä enemmän kuin suomalaisilla nuorisotiloilla.

Gleraskoli

Yökoulussa oli uintia, pallopelejä, pitsaa ja unta noin kolme tuntia. Sain onneksi nukkua seuraavana päivänä. :)  Nuoret yökoulussa olivat Trojan nuorisotilalta (joka on Rosenborgin talon toisessa kerroksessa). Kyllä ne nuoret minulle jonkin verran jutteli. Olihan ne melko innoissaan siitä, että olin Suomesta ja sain "lempinimen" finsku. Yökoulusta jäi hieman huono fiilis, kun kukaan ohjaajista ei oikein antanut mulle mitään tehtävää, hyvä että aikatauluista sanoivat jotain, joten tunsin oloni välillä hieman turhaksi. Jalatkin tulivat kipeeksi kaikesta siitä urheilusta. :D

Vauhdikasta pallopeliä

Minun peti

Seuraavana iltana eri nuorisotilalla nuoret olivat hieman huomaavaisempia ja pelasivat kanssani Warewolf-korttipeliä kokonaan englanniksi. :) Ehkä se vaatii minultakin vähän enemmän aktiivisuutta saada ne nuoret puhumaan sitä englantia, he osaavat sitä kyllä lähes täydellisesti, ja kyllähän nyt lähes jokaisella on jonkinlainen kynnys alkaa sitä puhumaan.

Huomenna (lauantaina) menen pienelle retkelle Milan kanssa, tutkimaan joitakin lähikyliä ja vesiputousta. Huomenna pitäis ehkä hieman paistaa aurinkokin, odotan innolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti